VAARALLINEN JUHANNUS, LUKUVINKKI KESKIKESÄN JUHLAAN
Keskikesän juhlan lähestyessä on ihanaa palata muumien ja Vaarallisen juhannuksen pariin, sukeltaa sujuviin sanoihin, tassutella tarinoiden taikamaailmaan. Kun valoisat illat jatkuvat loputtomiin, tuntuu kuin lukemiselle olisi yllättäen paljon enemmän aikaa.
TULTA SYÖKSEVÄ VUORI ON HARMILLINEN
Muumiperheen huoletonta kesänviettoa vaikeuttaa tulivuori, jonka tuhkaa leijailee muumilaaksoon. Pian käy selväksi, että muunkinlaista harmia on odotettavissa. Kun vesi alkaa nousta ja muumitalon katto käy ahtaaksi muumiperheelle ja heidän vierailleen, on onni, että ohitse sattuu lipumaan omituinen kelluva talo.
Kelluva, hylätyltä vaikuttava uusi koti tarjoaa muumiperheelle turvapaikan tulvasta, mutta myös tavattoman paljon kummastelun aiheita. Mikään ei tunnu olevan kuin kotona.
”Täällä on paljon sellaista mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen. – Mutta miksi kaiken oikeastaan pitäisi olla juuri niin kuin on tottunut?”
Hylätty talo ei kuitenkaan ole, eikä oikeastaan kotikaan. Pian muumiperhe saa tutustua kokonaan uuteen, ihmeelliseen ja täynnä mahdollisuuksia olevaan maailmaan.
JUHANNUKSEN TAIKAA
Vaarallinen juhannus tarjoaa meille mahdollisuuden nähdä eriskummallinen keskikesä muumien silmin.
”Aurinko oli laskenut, mutta näin kesäkuussa ei pimeästä kannattanut puhua. Yö oli kalpea ja unelmoiva ja täynnä taikuutta.”
Muumit ja muut tarinan otukset viettävät juhannusta meille kovin tuttuun tapaan. Päättymätön valoisa juhannusyö houkuttelee kerääntymään yhteen ja yhdistämään yhdessäoloon maukasta ruokaa, virkistävää juomaa, juhannuskokon räiskettä ja perinteisiä juhannustaikoja, kuten kukkien keräämistä ja kaivoon kurkistelua.
”Niiskuneiti katsoi ympärilleen. Sitten hän supisi Vilijaanan jännittyneenä odottavaan korvaan: Ensin pitää kulkea seitsemän kertaa itsensä ympäri ja samalla vähän murista ja polkea maata. Sitten pitää mennä takaperin kaivolle ja katsoa sinne. Ja silloin vedessä näkee sen, jonka kanssa menee naimisiin.”
Tuona juhannuksena kaivosta kuvastui kuitenkin jotain vallan muuta kuin tuleva sulhanen.
MITEN HATTIVATIT SYNTYVÄT
Myös hattivatit ovat mukana Vaarallinen juhannus -tarinassa. Hattivatit auttavat Nuuskamuikkusta tehtävässä, joka hänen on suoritettava, ennen kuin hän voi palata muumilaaksoon.
”Nuuskamuikkunen alkoi kaivaa selkäreppuaan ja veti esille suuren pussin. Se oli täynnä pieniä siemeniä, kiiltäviä ja valkoisia.
– Mitä ne ovat? kysyi pikku Myy.
– Hattivatin siemeniä, vastasi Nuuskamuikkunen.
– Oho, äännähti pikku Myy hämmästyneenä. – Kasvavatko hattivatit siemenistä?
– Totta kai kasvavat, Nuuskamuikkunen sanoi. – Mutta niksi on siinä, että ne täytyy kylvää juhannusiltana.
KANNUSTUSTA JA SUURIA TUNTEITA
Muumitarinat ovat pullollaan yllättäviä ja ihastuttavia pieniä yksityiskohtia, taidokkaasti rakennettuja lauseita ja elämänviisautta. Hahmot kannustavat toisiaan elämään itselleen ominaista ja omalta tuntuvaa elämää. He rohkaisevat toisiaan tarttumaan toimeen ja tekemään asioita, joita niin kovasti haluaisi tehdä. On tärkeää tarttua toimeen, vaikka epäilisikin itseään tai jopa hieman pelkäisi. ”Kyllä sinä osaat kultaseni, sanoi Muumimamma.”
Riveiltä löydämme myös ikävää, sanoista surua. Muumipeikko ikävöi Nuuskamuikkusta ja vanhempiaan, Mymmelin tytär pientä siskoaan, pieni sisko Mymmelin tytärtä ja kaikki kotejaan. Mutta ikävän vastapainoksi saamme lukea myös jälleennäkemisen riemusta, ja kotiinpalaamisen huumaavasta onnesta. Muumitarinoiden ihastuttavimpiin piirteisiin lukeutuu kiistämättä se seikka, että lopulta kaikki, tavalla tai toisella, selviää kyllä, mitään ei loppujen lopuksi oteta kovin vakavasti ja aina on aikaa keittää kuppi kahvia.
VAARALLINEN JUHANNUS KUVINA
On hämmästyttävää, kuinka ajattomia muumitarinat, mukaan lukien Vaarallinen juhannus, oikein ovatkaan. Tarinan rönsyilevän juonen ja miellyttävän kerronnan lisäksi kuvitus on upeaa.
Kirjojen ensiaukeamalla karttakuvat kertovat lukijalle millaisessa ympäristössä kulloinenkin seikkailu tapahtuu ja jokainen kirjan sisäsivuille lisätty kuva on täynnä tunnetta ja kiinnostavia yksityiskohtia. Ei ihme, että niin moni löytää Tove Janssonin töistä inspiraatiota omaan tekemiseensä.
Myös Lovin muumit ovat saaneet inspiraationsa Tove Janssonin alkuperäisistä tarinoista ja kuvituksista. Muumipeikon, Muumimamman ja Muumipapan lisäksi mukana Lovin muumijoukossa ovat myös tarinoiden tärkeät hahmot Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja hattivatit.
Englanninkielisen painoksen ”Moominsummer Madness” viimeiseltä sivulta löytyvä, Puffin Books kustantamon, Kaye Webbin kirjoittama katkelma kuvaa Vaarallista juhannusta erityisen hyvin: ”Heillä kaikilla oli niin monia outoja seikkailuja, sellaisia, jotka olivat outoja jopa muumeille.”
Mutta mikä tuo outo kelluva talo oikein on, kuka on Rekvisiitta ja mitä Muumipapan riippumatolle tapahtui tulvan aikana? Kaiken tämän ja niin paljon muuta kertoo Vaarallinen juhannus. Suosittelemme lukemaan!
